Robotit riskienhallinnassa – kriisitilanteessa toimintakyky punnitaan

Viime päivien pääuutinen, koronavirus vaikuttaa nyt koko arkielämäämme ja sen eteneminen tuntuu yllättävän päivä toisensa jälkeen muutkin kuin meidät maallikot. Miten selviämme, miten selviää yhteiskuntamme ja työyhteisömme? Terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan valtavat, ja merkittävää on, miten olemme varautuneet riskiin. Ovatko ”WC-paperivarastomme” kunnossa?

Viime päivien pääuutisesta ei ole epäselvyyttä. Koronavirus vaikuttaa käytännössä kaikkeen ja sen eteneminen tuntuu yllättävän päivä toisensa jälkeen muutkin kuin meidät maallikot.

Viime torstaina (5.3.) totesimme MOST:issa, että on tarkemman riskiarvion ja varautumissuunnitelman paikka. Vielä ennen syventymistä aiheeseen tilanne tuntui kannaltamme kohtuullisen vähävaikutteiselta. Jo arvion laadinnan yhteydessä ymmärtämys ilmiön vakavuudesta kuitenkin kävi ilmeiseksi. Viikonlopun mittaan sitten uutiset synkkenivät ja arviommekin alkoi muuttua luullun pessimistisestä todellisen realistiksiksi. Sentään pystyimme toteamaan olleemme ainakin hiuksen hienosti ajan hermolla.

Sittemmin virus määriteltiin pandemiaksi Viimeistään silloin talouden ennusteet kääntyivät selvästi miinusmerkkisiksi ja markkinat reagoivat tilanteeseen erittäin voimakkaasti. Meidän yksilöiden ja yritysten kannalta arkeen eniten vaikuttavat kuitenkin erilaiset ohjeet liikkumiselle, tapahtumien järjestämiselle. Ensin puhuttiin rajatuista eristyksistä ja karanteeneista, mutta nyt ohjeiden sävy on tiukentunut ja ne koskevat entistä laajemmin myös työn tekemistä.

Ilmiö näkyy myös meillä. Asiakkaidemme robotit ovat kaivanneet pikaista uudelleenkoulutusta selvitäkseen muuttuneista tehtävätarpeista ja uusia tehtävätarpeita tunnistetaan myös kriisin keskellä. Täytyykin sanoa, että aavistuksen kylmiä väreitä aiheuttaa robotiikkatoimittajien, siis meidänkin, asiakkaillemme toistama lausahdus siitä, että robotteihin eivät kevätflunssat iske, eivätkä ne jää pois töistään sairaslomalle. Tämä usein hymy huulessa esitetty hokema perustuu siihen, että ohjelmistorobottien toteutus-, kehittäminen-, käyttö- ja ylläpito voidaan hoitaa täysin virtuaalisesti. Ja robotit siis itsessään eivät kavahda meitä ihmistyöläisiä uhkaavia sairauksia. Tai uhkaa torjuvia rajoituksia.

Vaikka tuon toteamuksen kirjoittaminen tässä tilanteessa tuntuu ironiselta, on siinä tärkeä sanoma. Nytkin valloillaan olevaan tilanteeseen, ja tuleviin vastaaviin kriiseihin pitää varautua ja tarvittaessa reagoida. Tärkeä osa varautumista ja reagointiakin on jatkuvuuden varmistaminen. Digitalisaatio ja robotiikka ovat yksi tärkeä varautumisen keino ja konkreettinen osa nykypäivän riskienhallintaa – on sitten kysymys jatkuvuuden varmistamisesta koskien terveydenhuoltoa, opetusta, yritysten liiketoimintaa, yleisiä työnteon edellytyksiä, asioista tiedottamista tai vaikka päivittäistavaroiden hankintaa.

Samalla kun vaihtoehtoisia toimintamalleja otetaan (osin pakon edessä) käyttöön, digitaalisten toimintatapojen käyttö myös vakiintuu. Niiden käyttöasteen on helppo arvata siis jäävän lähtötilannetta korkeammaksi koronan sitten aikanaan hellittäessäkin. Samaan suuntaan puhaltaa alati voimistuva kyseenalaistus päästöjä aiheuttavaa liikkumista kohtaan. Uskon, että kaksi maailmanlaajuista ilmiötä tekevät työtä samaan suuntaan ja yhdistettynä antavat todellisen rakettikiihdytyksen digitalisaation etenemiselle.  Kaikille toimialoille muutos ei ole helppo. Digitaalisten ja virtuaalisten toimintamallien saadessa nyt nopeasti jalansijaa moni ihmisten fyysiseen kohtaamiseen liittyvät toimiala kohtaa haasteita nopeammin kuin osattiin ehkä odottaakaan. Viime kädessä kuitenkin kyseessä on digitaalisen muutoksen megavoima, joka  perustuu asiakasarvon syntymiseen.

Ennemmin tai myöhemmin digitalisaation tuoma hyötykokemus siis muuttaa tekemisen muotoa. Se ei kuitenkaan koskaan kokonaan korvaa ihmisten välisen kohtaamisen tuomaa arvoa. Samoin ei robottikaan koskaan aikaansaa sellaista arvoa, jota me ihmisinä ihmisille pystymme luomaan.